Työhakemuksen tekeminen kävisi mielestäni työstä. Pitäisi tehdä hakemus, joka on standardimuotoinen, mutta erottuu silti joukosta. Jokaiseen haettavaan paikkaan pitäisi panostaa täysillä ja tehdä _juuri_tätä_paikkaa_varten_räätälöity_hakemus. Uskokaa pois, jos on muutaman kuukauden aikana lähettänyt yli 20 työhakemusta, ei muutaman ensimmäisen jälkeen ole enää järin innostunut räätälöinnistä. Word-dokumenttina olevat CV- ja työhakemuspohjat, jotka olen huolella tehnyt ja päivittänyt valmistumiseni jälkeiseen tilanteeseen, toimivat mielestäni hyvänä peruspohjana hakemuksilleni.
Toki koetan jokaiseen hakemukseen saada jotain kyseistä yritystä ja paikkaa koskevaa tietoa ja mainita aiemmista työtehtävistäni ne olennaisimmat, mistä katson olevan etua ko. paikkaa haettaessa. Työkokemukseni tai opintoni eivät kuitenkaan muutu enää, joten leikkaa-liimaa-askartele-paketti toimii hyvin uutta hakemusta räätälöitäessä. Enemmän haastetta peliin tuovatkin yritysten erilaiset työhakemuslomakkeet ja -tavat.
Toki koetan jokaiseen hakemukseen saada jotain kyseistä yritystä ja paikkaa koskevaa tietoa ja mainita aiemmista työtehtävistäni ne olennaisimmat, mistä katson olevan etua ko. paikkaa haettaessa. Työkokemukseni tai opintoni eivät kuitenkaan muutu enää, joten leikkaa-liimaa-askartele-paketti toimii hyvin uutta hakemusta räätälöitäessä. Enemmän haastetta peliin tuovatkin yritysten erilaiset työhakemuslomakkeet ja -tavat.
Nettipohjaiset työhakemukset voivat olla erittäin toimivia, mikäli myös tehtäväkohtaisiin kysymyksiin on jaksettu panostaa. Pahimmillaan tehtäväkohtaiset kysymykset koostuvat hakijan atk- ja kielitaitojen määrittelystä. Näitä tietoja työnantajat kysyvät muutenkin, joten minkäänlaista karsintaa näillä kysymyksillä tuskin saadaan, ellei työnantaja hae henkilöä, joka osaa sujuvasti useampaa kieltä ja vielä ohjelmointikieliä lisäksi. Olen toki törmännyt myös erittäin hyvin aseteltuihin tehtäväkohtaisiin kysymyksiin, jolloin hakemusta täyttäessä tulee sellainen olo, että työnantaja ihan aidosti haluaa panostaa oikean henkilön rekrytointiin.
Tähän mennessä en ole lähettänyt yhtään työhakemusta postitse, mutta kenties sekin tulee vielä eteen. Useita tiedusteluita ja avoimia hakemuksia olen postitellut sähköpostitse henkilöille, joiden yhteystiedot olen saanut kavereiltani tai entisiltä työkavereilta. Tähän mennessä avoimet hakemukset eivät ole poikineet muuta kuin onnentoivotuksia työnhakuun. Avoimena oleviin paikkoihinkin olen sähköpostitse laittanut hakemuksen. Tällöin on yleensä tiedossa ainakin yksi henkilö, jolta tiedustella rekrytointiprosessin etenemistä, toisin kuin nettilomakkeissa. Nettipohjaiset hakemukset ovatkin mielestäni kovin persoonattomia, mutta oletettavasti työnantajan kannalta niiden pohjalta on sähköpostihakemuksia helpompi tehdä ennakkokarsintaa työnhakijoiden ilmoittamien tietojen perusteella. Puolensa siis molemmissa tavoissa.
Naama esiin - vai eikö sittenkään?
Yksi asia, mitä olen pohtinut, on valokuva. Onko se olennainen osa työhakemusta tai ansioluetteloa? Yhdysvalloissahan työhakemukseen ei missään tapauksessa laiteta valokuvaa, koska työntekijän ulkonäkö ei saa olla valintatekijä. Miten Suomessa? Opiskelijana töitä hakiessa pidin kuvan liittämistä hakemukseen itsestäänselvyytenä, nyt olen tulossa toisiin ajatuksiin. Työnantaja toivottavasti kiinnostuu minusta taustani ja kertomani ansiosta. Mahdollisessa työhaastattelussa molemmat osapuolet saavat tietää toisistaan lisää, myös hakijan ulkonäön, jonka jälkeen työnantaja tekee päätöksensä. Jos nettihakemuksessa on mahdollisuus liittää valokuva, saatan tehdäkin niin, mutta enää en liitä kuvaa työhakemukseeni tai ansioluettelooni.
Oma kokemukseni on se, ettei valokuvalla ole juurikaan merkitystä. Olen saanut kutsun työhaastatteluun ilman kuvaakin. En muutenkaan usko, että ulkonäköni olisi yhdessäkään rekrytoinnissa, jossa olen päässyt hakemuksen lähettämistä pidemmälle, ollut se tekijä, jonka perusteella minut on otettu mukaan tai pudotettu pois. Jos jollain on toisenlaisia kokemuksia, niin mielelläni haluaisin kuulla.
Kerro itsestäsi - paljonko on sopivasti?
Työhakemuksessa on usein kohta, jossa pyydetään kertomaan enemmän itsestä. Jokaisella meistä on varmasti ns. peruslitania asioita, joita tässä kohtaa kirjoittaa joko nettilomakkeeseen tai hakemuspaperiin. "Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. En pelkää haasteita, työskentelen mielelläni ryhmässä mutta itsenäinen työntekokin sujuu..." Eikös se perinteinen litania mene jotenkin näin? Vaikka suomenkieli on sanoiltaan kovin rikas, on ainakin minulla välillä vaikeuksia keksiä tähän kohtaan erilaisia ja erottautuvia kielikuvia ja sanontoja, joilla kertoisin itsestäni toisin kuin oletan muiden hakijoiden kertovan.
Jokainen haluaa antaa mahdolliselle työnantajalle itsestään positiivisen mielikuvan. Eihän itseään vähättelemällä tai mollaamalla ole järkevää markkinoida ja myydä itseään ja omaa osaamistaan. Minä olen joutunut opettelemaan ja miettimään itsestäni enemmän positiivisia ilmaisuja, jättämään ehkä/vähän/luultavasti/hieman-kaltaiset sanat pois adjektiivien edestä, koska onhan minun oltava oikeasti hyvä tai jokin muu positiivinen adjektiivi joissain asioissa. Toisaalta en halua antaa työnantajalle väärää mielikuvaa itsestäni, joten edelleenkin olen (ehkä) liian varovainen itsestäni kertoessani. Työnhaku onkin ollut oiva mahdollisuus miettiä omaa osaamistaan, kykyjään sekä vahvuuksia ja heikkouksia. Enkä ainakaan haastattelussa jää tuppisuuksi, kun kysyvät jotain vahvuuksistani tai heikkouksistani.
Työhakemusten parista,
Kwak
Tähän mennessä en ole lähettänyt yhtään työhakemusta postitse, mutta kenties sekin tulee vielä eteen. Useita tiedusteluita ja avoimia hakemuksia olen postitellut sähköpostitse henkilöille, joiden yhteystiedot olen saanut kavereiltani tai entisiltä työkavereilta. Tähän mennessä avoimet hakemukset eivät ole poikineet muuta kuin onnentoivotuksia työnhakuun. Avoimena oleviin paikkoihinkin olen sähköpostitse laittanut hakemuksen. Tällöin on yleensä tiedossa ainakin yksi henkilö, jolta tiedustella rekrytointiprosessin etenemistä, toisin kuin nettilomakkeissa. Nettipohjaiset hakemukset ovatkin mielestäni kovin persoonattomia, mutta oletettavasti työnantajan kannalta niiden pohjalta on sähköpostihakemuksia helpompi tehdä ennakkokarsintaa työnhakijoiden ilmoittamien tietojen perusteella. Puolensa siis molemmissa tavoissa.
Naama esiin - vai eikö sittenkään?
Yksi asia, mitä olen pohtinut, on valokuva. Onko se olennainen osa työhakemusta tai ansioluetteloa? Yhdysvalloissahan työhakemukseen ei missään tapauksessa laiteta valokuvaa, koska työntekijän ulkonäkö ei saa olla valintatekijä. Miten Suomessa? Opiskelijana töitä hakiessa pidin kuvan liittämistä hakemukseen itsestäänselvyytenä, nyt olen tulossa toisiin ajatuksiin. Työnantaja toivottavasti kiinnostuu minusta taustani ja kertomani ansiosta. Mahdollisessa työhaastattelussa molemmat osapuolet saavat tietää toisistaan lisää, myös hakijan ulkonäön, jonka jälkeen työnantaja tekee päätöksensä. Jos nettihakemuksessa on mahdollisuus liittää valokuva, saatan tehdäkin niin, mutta enää en liitä kuvaa työhakemukseeni tai ansioluettelooni.
Oma kokemukseni on se, ettei valokuvalla ole juurikaan merkitystä. Olen saanut kutsun työhaastatteluun ilman kuvaakin. En muutenkaan usko, että ulkonäköni olisi yhdessäkään rekrytoinnissa, jossa olen päässyt hakemuksen lähettämistä pidemmälle, ollut se tekijä, jonka perusteella minut on otettu mukaan tai pudotettu pois. Jos jollain on toisenlaisia kokemuksia, niin mielelläni haluaisin kuulla.
Kerro itsestäsi - paljonko on sopivasti?
Työhakemuksessa on usein kohta, jossa pyydetään kertomaan enemmän itsestä. Jokaisella meistä on varmasti ns. peruslitania asioita, joita tässä kohtaa kirjoittaa joko nettilomakkeeseen tai hakemuspaperiin. "Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. En pelkää haasteita, työskentelen mielelläni ryhmässä mutta itsenäinen työntekokin sujuu..." Eikös se perinteinen litania mene jotenkin näin? Vaikka suomenkieli on sanoiltaan kovin rikas, on ainakin minulla välillä vaikeuksia keksiä tähän kohtaan erilaisia ja erottautuvia kielikuvia ja sanontoja, joilla kertoisin itsestäni toisin kuin oletan muiden hakijoiden kertovan.
Jokainen haluaa antaa mahdolliselle työnantajalle itsestään positiivisen mielikuvan. Eihän itseään vähättelemällä tai mollaamalla ole järkevää markkinoida ja myydä itseään ja omaa osaamistaan. Minä olen joutunut opettelemaan ja miettimään itsestäni enemmän positiivisia ilmaisuja, jättämään ehkä/vähän/luultavasti/hieman-kaltaiset sanat pois adjektiivien edestä, koska onhan minun oltava oikeasti hyvä tai jokin muu positiivinen adjektiivi joissain asioissa. Toisaalta en halua antaa työnantajalle väärää mielikuvaa itsestäni, joten edelleenkin olen (ehkä) liian varovainen itsestäni kertoessani. Työnhaku onkin ollut oiva mahdollisuus miettiä omaa osaamistaan, kykyjään sekä vahvuuksia ja heikkouksia. Enkä ainakaan haastattelussa jää tuppisuuksi, kun kysyvät jotain vahvuuksistani tai heikkouksistani.
Työhakemusten parista,
Kwak
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti