Kyllä, viikko sen jälkeen kun listasin tämän työttömyysblogini blogilistalle, saan töitä. Eikä siinä kaikki, allekirjoitin toisen haastattelun yhteydessä tarjotun työsopimuksen samana päivänä. Fiilikset oli tietenkin korkealla, koska minulle tarjottiin oman alan töitä ja palkkakin kuulostaa ihan mukavalta. Töiden aloituskin on mukavasti vasta kesän loppupuolella, eli ihanteellisesti saan lomailla ilman työnhakustressiä jonkin aikaa!
Tietenkin eilen sain puhelun, jossa minua pyydettiin haastatteluun erästä paikkaa varten. Tämä olisi työnkuvaltaan erilainen saamaani paikkaan verrattuna, ehkä enemmän riskiä sisältävä yrityksen pienen koon vuoksi. Koska allekirjoitin jo toisen yrityksen kanssa työsopimuksen, kieltäydyin haastattelusta. En halua saattaa itseäni mahdolliseen hankalaan tilanteeseen, jossa joutuisin miettimään, purkaisinko jo allekirjoittamani sopimuksen ennen töiden aloittamistakaan. Haluan olla sanani mittainen ja uskon ja toivon tehneeni oikean ratkaisun, vaikka vielä tuo toinen homma hieman kalvaakin mieltäni.
En usko työnantajienkaan arvostavan ns. tuuliviirityyppejä tai ihmisiä, jotka pistävät nimen paperiin mutta muuttavatkin mieltään kun tulee uusia tilanteita eteen, tämän tapahtuessa esimerkiksi muutaman kuukauden sisään sopimuksen teosta. Omassa tilanteessani oli kyseessä kaksi täysin erilaista työpaikkaa ja työnkuvaa, jotka molemmat kiinnostavat minua. Tuskin kuitenkaan tällä päätökselläni betonoin itseäni vain yhdenlaisiin alani työtehtäviin, vaan voin vielä tulevaisuudessa mahdollisuuden tullen vaihtaa työnkuvaani, jos vielä kiinnostaa.
Olen oppinut tämän työnhakuprosessini aikan paljon niin työnhausta, -haastattelutilanteista kuin itsestänikin. Uskon voivani ammentaa näistä kokemuksista jotakin myös tulevassa työssäni ja tulevaisuuden työnhauissa. Vaikka kirjoittamani työsopimus on vakituinen, en usko kummankaan osapuolen odottavan minun pysyvän saman työnantajan leivissä eläkeikääni saakka. Nykyisin firma voi vaihtaa nimeään, jakautua erillisiksi yhtiöiksi tai se voidaan myydä pääomasijoittajalle tai toinen firma voi ostaa sen vain muutamia muutosvaihtoehtoja mainitakseni. Samoin työntekijä voi haluta vaihtaa työnantajaa uusien työtehtävien, täysin erilaisen toimenkuvan tai kiinnostavan tarjouksen perässä. Hulluahan näitä on tietenkin miettiä tässä vaiheessa, kun ensimmäistäkään työpäivää ei ole työtehtävissä istuttu. Toisaalta se on mielestäni luonnollista nykypäivän työelämässä, ettei työnantaja tai -tekijä oleta olevansa ikuisuuteen asti sidottuja toisiinsa, vaan tilanne voi muuttua.
Onnekastahan olisi, että viihtyisi saman työnantajan palveluksessa niin hyvin, ettei olisi haluakaan vaihtaa muualle. Tällöin yrityksen tehtäväkentän täytyy joko olla niin laaja, että työntekijällä riittää etenemis- ja kehittymismahdollisuuksia talon sisällä tai vaihtoehtoisesti työntekijä pitää samojen rutiinien ja töiden puurtamisesta vuosi toisensa perään.
Oli se kai odotettavissa, että työpaikkoja ja -tarjouksia alkaa tipahdella sitten, kun olet jo itsesi yhteen paikkaan sitonut. Onko muille käynyt samoin ja kuinka olette tilanteessa menetelleet? Kaduttiko myöhemmin?
Minä jään pohdiskelemaan omaa ongelmaani siitä, ettei koskaan voi vaan olla varma, että joo, näin on hyvä. Joka kerta pitää epäillä, että ehkä se toinen juttu olisikin ollut kivempi/parempi. Jospa voisin vaan lopetaa märehtimisen ja olla tyytyväinen ja luottavainen oman päätökseni suhteen ainakin sen aikaa, että ehdin edes aloittaa uuden työn!
Kwak
Minä jään pohdiskelemaan omaa ongelmaani siitä, ettei koskaan voi vaan olla varma, että joo, näin on hyvä. Joka kerta pitää epäillä, että ehkä se toinen juttu olisikin ollut kivempi/parempi. Jospa voisin vaan lopetaa märehtimisen ja olla tyytyväinen ja luottavainen oman päätökseni suhteen ainakin sen aikaa, että ehdin edes aloittaa uuden työn!
Kwak
