Päätin kaivaa tämän blogini pölyn alta ja herätellä sitä eloon. Hei vaan jälleen siis. Ajattelin työelämä- ja elämäpohdintojen lisäksi maustaa blogia myös käsityöpostauksilla. Lähinnä kyse on neulomuksista, joita teen abstraktiivisen ja ajattelua sekä ruuduntuijottamista vaativan työni vastapainoksi. Työttömyysaikanani viritellyn harrastuksen parhaita puolia ovat ohjeet ja ideat, joita netti on nykyisin pullollaan, sekä erityisesti se, että siinä näkee työnsä jäljen saman tien.
Paljon on taas muuttunut sen jälkeen, kun viimeksi kirjoittelin. Vaikka kovasti vielä ennen aloittamistani saamassani työpaikassa puhuin, että se on työntekijältä törkeää, jos vaihtaa paikkaa muutaman kuukauden sisällä, tein kuitenkin itse niin. Työpaikka vaihtui reippaasti alle vuosi siitä, kun aloitin ensimmäisessä kuukausipalkkaisessa työssäni. Miksikö? Sain houkuttelevan tarjouksen, jota pureskelin jonkin aikaa, ja totesin, että tuo tarjous oli otettava vastaan joko silloin tai ei koskaan.
Ensimmäinen vakituinen työpaikkani ei lopulta vastannut odotuksiani kaikilta osin. Aloin alle 6 kuukauden jälkeen laittaa vaivihkaa avoimiin, kiinnostaviin pesteihin. Kun vielä sain tuon nykyisen työpaikkani tarjouksen, oli asia sillä selvä. Olin koko lyhyen työaikani kokenut, että en kehity, vaan pikemminkin osaamiseni kutistuu olemattomiin, koska sitä ei hyödynnetä. Otin asian puheeksikin esimieheni kanssa, mutta omista töistään tiukasti kiinni pitävänä ja omia asiakkuuksiaan mustasukkaisesti suojelevana pomona hän ei tehnyt asialle mitään. Ei hän juuri yllättynyt irtisanoutumisestanikaan. Saatoin toki saada hänet pohdiskelemaan sitä, että olisiko hänen aika vaihtaa työnantajaa koko työuran jatkuneen uskollisuuden jälkeen.
Kaiken finanssikriisiriepottelun keskellä olen edelleen tyytyväinen alkuvuoden päätökseeni vaihtaa paikkaa. Viihdyn uudessa työssäni mainiosti ja pienessä tiimissä pääsen tekemään ja oppimaan sekä olemaan mukana projektien joka vaiheessa. Rivien välistä voinee lukea, että uusi työni on pienessä yrityksessä, jossa ei juurikaan ole hierarkiaa saati työajanseurantaa. Sopii minulle, joka ahdistuin edellisessä paikassa tuntien kirjaukseen ja tuplaseurantaan sekä mukahierarkiattomuuteen, jossa esimiehellä ei ollut päätösvaltaa edes muutaman kympin palkankorotuksesta.
Kun mietin työuraani (lasken myös opiskeluajan mukaan) taaksepäin, teen huomion, että myös edellisen taantuman kynnyksellä vaihdoin työpaikkaa suuremmasta yrityksestä pienempään. Silloin minulle kävi huonosti, tavallaan, eikä työt jatkuneet lopputyön jälkeen. Toistaiseksi olen kuitenkin pudonnut jaloilleni vastoinkäymisten jälkeen, osin ollut onnekaskin sen suhteen, kuinka asiat ovat kuitenkin järjestyneet parhain päin. Vaikka uutiset, sanomalehdet ja kadunmiehet toitottavatkin taantumaa ja lamaa, en tälläkään kertaa laita päätä pensaaseen, vaan luotan siihen, että työasiatkin järjestyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti