Viime päivinä mielessäni on oman työpaikan lisäksi pyörinyt myös eräs mielestäni iso epäkohta suomalaisessa järjestelmässämme. Lähipiirissäni on muutamia kauneuden- ja terveydenhoitoalalla työskenteleviä ihmisiä, jotka joka kuukausi tasapainoilevat taloutensa kanssa vaakalaudalla. Olin vielä työtön ja sain ansiosidonnaista reilun tonnin kuussa kun ensimmäistä kertaa keskustelin fysioterapeuttituttavani kanssa. Kun kuulin, että hän tulee toimeen osa-aikaisena vajaan tuhannen euron nettopalkalla, oma ansiosidonnaiseni tuntui yllättävänkin suurelta rahasummalta. Nyt tuttavani on saanut lomautuslapun käteensä ja puolison tulojen "suuruuden" sekä oman lyhyen työuransa takia hän jää täysin, kokonaan, ilman työttömyyskorvausta, ansiosidonnaista tai edes toimeentulotukea toistaiseksi jatkuvan lomautuksen ajaksi. Tämä sen vuoksi, että hänen puolisonsa tulot ylittävät harkinnanvaraisen työttömyyspäivärahan tulorajan. Ne ylittävät sen juuri ja juuri. Kahden hengen taloutena he tulevat kyllä toimeen, saavat lainan, vastikkeen sekä laskut maksettua, mutta ylimääräistä ei juuri jää.
Samasta aiheesta on käyty ainakin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla keskustelua viime viikkojen aikana. Tietenkin löytyy porsaanreikä, jos pariskunnan toinen osapuoli siirtää kirjansa toiseen osoitteeseen. Tällöin he eivät viranomaistulkinnan mukaan asu samassa taloudessa, ja ovat näin ollen oikeutettuja kaiken maailmaan sosiaalitukiin. Varmasti löytyy tämän porsaanreiän hyväksikäyttäjiä, joita jopa osin ymmärrän. Mutta eikö olisi meille kaikille parempi vaihtoehto, jos pariskunta saisi asua samassa osoitteessa ja puolison työttömyyspäiväraha ei riippuisi puolison tuloista. Tai tuo tuloraja voisi ainakin olla korkeampi kuin 2xxx euroa (en muista tarkkaa summaa, mutta bruttotuloista on kyse ja summa joku 2 200 euroa, jonka jälkeen päivärahaa ei heru senttiäkään).
Edellämainittuja tosielämän tarinoita kuunnellessa huomaan taas kerran valittaneen omassa elämässäni täysin mitättömistä asioista. Suhteellisuudentajua tuli taas kerralla aimo pläjäys ainakin allekirjoittaneelle.
Kwak
Heippa,
VastaaPoistaTänään vertaistuen kaipuussani ajattelin etsiskellä työttömän kirjoittamaa blogia ja törmäsin kirjoituksiisi. Täytyy sanoa, että oli kuin omia ajatuksia olisi lukenut. Niinkuin aina, on todella lohduttavaa tajuta ettei ole yksin tässä tilanteessa :) Ja sinä vielä löysit töitäkin, mahtavaa! Onnittelut :)
Itse olen viime joulukuussa valmistunut biotieteilijä. Olin töissä maaliskuun loppuun asti, joten työnhaun aloitin "urakalla" huhtikuussa. Meidän alallamme tavataan alkaa väitöskirjan tekoon maisteriksi valmistumisen jälkeen, koska oikeita töitä on niin vähän tarjolla. Minullakin oli tuo ns. "helppo tie" mielessä, mutta taantuma lennätti suunnitelmat taivaan tuuliin. Työttömäksi jäädessäni päätin, että etsin oikeita töitä, mielellään yrityksestä, jotta saan tietää onko tämä ala ihan oikeasti minua varten. Sillä tiellä olen edelleen. Tällä hetkellä odottelen erään työpaikkahaastattelun toista kierrosta. Työ on määräaikainen oman alan työ, ei varsinaisesti ihan vastaa työnkuvaa, jota varten koulutukseni on tarkoitettu, mutta onhan sekin eteenpäin. Toivotaan parasta :)
Tsemppiä uuteen työpaikkaasi! :)